17 vuotta. Yhdettätoista kertaa tosin. Väistin rock-kuoleman huolimatta viikosta Helsingissä. Hyvä minä. Tänään on taas se päivä vuodesta kun nökötän jonkun kuppilan tiskin päässä, kiskon kaljaa ja itkeä tihuutan hukkaan heitettyä elämää, miten kaikilla samanikäisillä on perhe ja rakkautta ja ura ja kultainen noutaja. Joku yrittää lohduttaa sanomalla, että ethän sinä koskaan siihen valtaväestön normiin halunnutkaan kuulua. Sitten tokaisen mystisesti ja dramaattisesti, että "NIINHÄN SINÄ LUULET!!". Noin puolen tunnin päästä tuosta könyän kotiin kuuden viivan kännissä, syön litran jäätelöä ja sammun puoliksi parvekkeen oven välissä ja käsi housussa. Sitten kaikki on taas kivasti ensi vuoteen asti.

Helsinki oli miellyttävän sumuinen kokemus. Gastromessut imi haitaria, tyypit yrittävät myydä ihan pokalla ravintoloille yhä valmiinpaa ja valmiinpaa kamaa vakuumissa. Surullisista on se, että monet vielä sitä shaibaa ostavat....hävettää olla kokki. ViiniExpo oli miellyttävä yllätys, näytteilleasettajat eivät enää ole ennakkoluuloisia nirppanokkia, jotka keskittyvät kaltaisiinsa asiakkaisiin ja toisten toimittajien kanssa minglaamiseen.

Lauantaina käytiin reippaiden poikien kanssa katsomassa Arcturusta ja sunnuntaina Current 93:a. C93 pisti tämänkin räpätädin hiljaiseksi ja pitkäksi aikaa...

Taidan nyt lähteä pelaamaan töihin kylmiötetristä. Uusi ruokalista astui voimaan eilen, kaapit on sen mukaan täynnä ja uutta roinaa matkalla....voe pillu....